Tämä aihe on itselleni edelleen hieman mysteeri vaikka olen elänyt usean narsistin kanssa. Jotkut ovat omanneet enemmän ja toiset vähemmän narsistisia piirteitä. Pahimman kanssa olin kuitenkin naimisissa ja siitä kerroinkin jo parissa edellisessä blogissani.

Tämä on jatkoa edellisen blogini tarinaan. Päätin tehdä siitä oman tarinansa, sillä se ei enää liity hätäkeskukseen. 

Onko sinulla ollut joskus hätä ja olet soittanut 112 apua saadaksesi, mutta apua ei koskaan tullut? Eikö sinua uskottu? Vähäteltiinkö sinua? Eikö kukaan kuullut? Hätäkeskus työllistyy turhista soitoista ja ne jotka oikeasti tarvitsevat apua eivät välttämättä saa sitä, koska ihmiset eivät mieti ennen sinne soittoa onko heidän asiansa oikeasti tarpeellinen. Minulle kävi kerran niin.

Väkivalta parisuhteessa ei aina ole fyysistä. Se voi olla myös henkistä. Pientä huomauttelua ulkonäöstäsi tai siitä ettet osaa pyyhkiä pöytää oikein. Kenties teet liian vähän tai liikaa. Jos teet näin, niin et voi saada tuota. Puheluita ja viestejä perääsi lähtiessäsi kotoa. Puhkottuja autonrenkaita töihin lähtiessäsi.

Joskus suhteessa tulee niitä alamäkipäiviä, jolloin kaikki ottaa päähän enemmän tai vähemmän. Jos sitä kestää ja toinen alkaa sen myötä etääntymään, niin miten siitä eteenpäin? Netti on täynnä erilaisia ohjeita kuinka saada parisuhde taas toimimaan. Niillä kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen tekijä, sen eteen pitää molempien olla halukkaita tekemään työtä.

Rakastuminen on ihana tunne. Se saa koko kehosi lämpenemään ja sulamaan. Se saa auringonpaisteen pimeimpäänkin nurkkaan. Vai onko se vain ihastumista? Minun mielipiteeni on, että se on vähän molempia. Me olemme niin keskittyneitä siihen mitä muut ajattelevat ettemme voi antaa itsellemme lupaa olla rakastuneita ensisilmäyksellä. Ensimmäiset sekunnit saattavat olla ihastumista, mutta sen jälkeen rakastuminen alkaa. Tai pelkkä ystävyys.